Arto Satosen viikkoviesti – eurobondit ja "pakkoyrittäjyys"

Tämän viikon viikkoviestissä aiheena ovat eurobondit ja ”pakkoyrittäjyys”.

Katainen tyrmäsi eurobondit

Euroopan komissio esitteli keskiviikkona kolme vaihtoehtoa eurobondeiksi: 1. Yhteisvelkakirjat ja täysi yhteisvastuu, 2. Yhteisvastuu tiettyyn velkarajaan saakka (vakaussopimuksen rajaan saakka, eli 60 prosenttiin bkt:sta yhteisvastuullista ja sitä ylittävältä osalta jokaisen maan omalla vastuulla) sekä 3. yhteisvastuu tiettyyn velkarajaan asti maakohtaisella takuuosuudella. Osa kansallisesta velasta korvattaisiin yhteisillä velkakirjoilla, johon sisältyy vastuu ainoastaan maan omasta velkavastuusta. Tämä malli muistuttaa ERVV:tä ja voisi kytkeytyä EVM:ään. Tässä vaihtoehdossa ei ole varsinaista yhteisvastuuta.

Suomi suhtautuu hyvin varauksellisesti eurobondeihin, koska euroalueen yhteinen korkotaso kasvattaisi Suomen ja muiden AAA-maiden lainanhoitokuluja. Pääministeri Jyrki Katainen tyrmäsi kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa suoralta kädeltä. Kolmas vaihtoehto on Kataisen mukaan vielä liiaksi hämäränpeitossa, jotta siihen voisi ottaa kantaa. Olennaista kriisin ratkaisussa on talouskurin parantaminen ja kriisimaiden omat toimet.

”Pakkoyrittäjyys” – termin käyttö antaa väärän kuvan yrittäjyydestä

Työministeri Lauri Ihalainen nosti tällä viikolla esille pakkoyrittäjyyden yhteiskunnallisena ongelmana. Ihalaisen tulokulma on vähintäänkin outo. Yksinyrittäjistä yli 80 prosenttia on tyytyväisiä yrittäjän uraan. Monet heistä ovat olleet aiemmin palkansaajia, mutta eivät missään nimessä halua takaisin. Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön eli siis tehdä asioita omalla tavalla on tärkeää monille yrittäjille.

Suomessa on epätyypillisissä työsuhteissa n. 700000 ihmistä, joista osa toimii yrittäjyyden ja palkansaajan välimaastossa. Osalla heistä on myös apurahatuloja tai muita satunnaisia tuloja. Heidän sosiaaliturvassaan on kehittämisen varaa ja se tavoite on myös kirjattu hallitusohjelmaan.

On kuitenkin aivan eri asia puhua pakkoyrittäjyydestä. Ihalaisen käsityksen mukaan julkisen sektorin ulkoistamiset aiheuttavat pakkoyrittäjyyttä. On totta, että viime aikoina esimerkiksi hoitoalalle on syntynyt paljon lääkärien ja sairaanhoitajien perustamia pieniä hoivayrityksiä. On kuitenkin kohtuutonta puhua pakkoyrittäjyydestä, koska useimmiten näissä pienissä yrityksissä toimivat ihmiset ovat tyytyväisiä. He ovat päässeet eron isojen julkisten toimijoiden byrokratiasta ja voivat hoitaa asioita järkeväksi katsomallaan tavalla. Oikein toteutettuna näissä ulkoistuksissa voittavat kaikki. Pienet yritykset palvelevat asiakkaitaan henkilökohtaisemmin, työtä tehdään joustavammin ja asioita hoidetaan tehokkaammin. Samalla säästyy veronmaksajan rahoja.

Jos pakkoyrittäjyydestä puhumalla edelleen nostetaan yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä, niin tehdään karhunpalvelus koko kansantaloudelle. Jos Ihalaisen mielestä on kohtuutonta siirtyä palkansaajan asemasta yrittäjäksi, niin eikö silloin olisi perusteltua tehdä parannuksia yrittäjien sosiaaliturvaan ja kohtuullistaa yrittämisen riskiä?

 

Comments are closed.