Arto Satosen viikkoviesti – Katsaus kuluneeseen syksyyn sekä tulevaan kevääseen

Arvoisa lukija,

Vuoden viimeisessä viestissä pohdiskelevampi katsaus tähän syksyyn ja tulevaan kevääseen.

Taistelua puun ja kuoren välissä – Työtä ja toimeentuloa

Taistelu luottaluokituksen alenemista vastaan hallitsee päätöksentekoa. Sen vuoksi pusketaan päälle rakennepakettia, keskushallinnon uudistamista, sote- ja kuntauudistusta, leikkauksia ja veronkorotuksia. Asioita on tehtävä tehokkaammin, koska aiempaan toimintatapaan ei ole enää varaa. Miksi se luottoluokituksesta kiinnipitäminen on sitten niin tärkeää? Ei kai se ole minkään puolueen ideologinen tavoite?

Vastaus on varsin yksinkertainen. Kun mies menee ongelle, niin tavoitteena on saada kalaa. Jos putoaa jäihin, niin sieltä on vaikea kalastaa. Ne Euroopan kriisimaat, jotka ovat pudonneet jäihin, ovat saaneet hyisen veden kokea. Lähes 30 prosentin työttömyys, kansalaisten ylivelkaantuminen, yritysten konkurssiaalto, rikollisuuden kasvu, ääriryhmien yhteenotot. Nämä kaikki ovat omalla tavallaan seurauksia huonosta taloudenhoidosta ja laskua tullaa maksamaan pitkään. Esimerkiksi nuorten massatyöttömyys ja laaja maastamuutto tulee heijastumaan Etelä-Euroopan maihin vielä kymmeniä vuosia eteenpäin.

Yhden tai kahden luokan putoaminen Suomen luottoluokituksessa ei toki meitä heti veisi Kreikan tai Portugalin tielle, mutta kaikki mitä nyt on tehty jouduttaisiin tekemään moninkertaisena ja se tuntuisi jokaisen kansalaisen elämässä. Olemme siis puun ja kuoren välissä.

Elämme rakennemuutoksessa, jossa juuri mikään ei ole pysyvää. Tähän aikaan kuuluu epävarmuus ja se huolettaa monia. Kuka pelkää työpaikkansa, kuka yrityksensä puolesta. Toisia huolestuttaa omien vanhempien hoidon taso, kolmatta jonkun totutun palvelun siirtyminen kauemmaksi tai oman kunnan nimen vaihtuminen. Miksi asiat eivät voi olla kuin ennen, ajattelee moni. Sanonta siitä, että aika kultaa muistot, on tänään vahvempi kuin koskaan. Harva meistä silti oikeasti haluaisi palata 70-luvun hyvinvointivaltioon, jossa normaali luokkakoko oli yli 30 oppilasta, syövänhoito oli alkeellista ja kaukomatkat rajoittuvat Kanarian lentoihin ja niihinkin oli varaa vain harvoilla.

Yksi ajankuva on myös se, että yhä useampi allekirjoittaa väitteen: ”Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät”. Tutkimustieto ei tätä väitettä tue, vaan tosiasiassa tuloerot ovat kaventuneet. Uusimman tutkimuksen mukaan köyhin kymmenes suomalaisista nosti viime vuonna reaalitulojaan 2,6 prosenttia, mutta rikkaimman kymmeneksen reaalitulot laskivat 5,9 prosenttia.

Tämä kertoo kaksi asiaa:

1. Poliittisilla päätöksillä pienten sosiaalietuuksien ostovoimasta on pidetty huolta ja veronkorotukset on kohdistettu tulohaitarin yläpäähän.

2. Huono taloustilanne heijastuu niiden tulotasoon, jotka saavat pääomatuloja.

Tämän tilastotiedon pohjalta ei toki tarvitse kantaa huolta siitä, että rikkailla ei olisi riittävästi rahaa joulupöytään, mutta Suomen suurimmat ongelmat ovat muualla kuin tuloeroissa. Huolestuttavinta on keskituloisten valuminen pienituloisten joukkoon. Lähes 60 000 suomalaista, joista 44 000 on parhaassa työiässä olevia 35-45-vuotiaita naisia, on valunut työelämän ulkopuolelle, eli eivät enää edes hae töitä.

Taistelua puun ja kuoren välissä on myös valtion omistajapolitiikka ja elinkeinopolitiikka. Rajalliset resurssit on osattava kohdentaa kasvuyrityksiin ja yhteiskunnalliselta merkitykseltään tärkeisiin yrityksiin. Pienten yritysten edistämiseen pitää myös paukkuja riittää, koska lähes kaikki uudet yksityisen sektorin työpaikat syntyvät niihin. Toisaalta monet pienet ovat isojen alihankkijoita ja siten riippuvaisia koko vientisektorin menestyksestä. Viimeaikaiset ratkaisut Aker Arcticin, Talvivaaran ja Outokummun osalta ovat olleet juuri harkittuja täsmätoimia. Pelialan nousu puolestaan auttaa entisten nokialaisten työllistämisessä. Teollisuussijoitukselle myönnetty lisävaltuus ja oikeus aiempaa suurempaan riskinottoon tulee täsmähelpottamaan kasvuyritysten rahoituksensaantia.

Summa summarum. Poliittinen päätöksenteko tapahtuu tänä päivänä valtavissa ristipaineissa, koska taloudelliset realiteetit ja kansalaiset toivomukset yhä harvemmin kohtaavat. Osittain liikkumatilaamme rajaa myös Euroopan Unionista ja kansainvälisistä sopimuksista meille kohdistuvat päätökset, vaikka Euroopan integraatio ja laaja kansainvälinen yhteistyö onkin lähtökohtaisesti Suomen kaltaisen pienen avoimen talouden maan etu.

Näiden ristipaineiden alla poliitikko voi kulkea kolmea tietä. Ensimmäinen on puhua ja tehdä sitkeästi ehdotuksia mukavien asioiden puolesta, vaikka itsekin ymmärtää, että niihin ei ole nyt varaa. Toinen linja on olla mahdollisimman hiljaa ja jättää ikävien asioiden tekeminen muiden murheeksi ja puolustettavaksi. Kolmas tie on se kaita polku, jossa kerrotaan ikäviäkin faktoja, vaikutetaan niihin asioihin, joihin voidaan vaikuttaa ja kannetaan vastuuta tehdyistä päätöksistä. Minulla ainoaksi vaihtoehdoksi jää kolmas tie, koska ensimmäisen tien kohdalla en pystyisi katsomaan itseäni peiliin ja toinen linja olisi äänestäjiltä saadun valtakirjan aliarvioimista.

Hyvää Joulua ja parempaa uutta vuotta!

Arto

PS. Viikkoviesti jää nyt joulutauolle ja ilmestyy seuraavan kerran jossain vaiheessa tammikuuta

PPS. Ylen Politiikkaradion haastattelun, jossa kerron lisää itsestäni, taustoistani ja poliittisista näkemyksistäni voit kuunnella täältä.


Arto Satonen
arto.satonen@eduskunta.fi
050-5113110


Listalle liittymiset ja listalta poistumiset:
Arto Ahvensalmi
(Arto Satosen kansanedustajan avustaja)
arto.ahvensalmi@eduskunta.fi
09-4324110 / 045-1245678

 

Comments are closed.