Liisan Lista palasi politiikkaan

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistutti Uuden vuoden puheessaan 90-luvun laman ajasta, jolloin oppositiossa olleet Paavo Lipposen johtamat sosiaalidemokraatit tekivät ”Liisan listan”, joka sai nimensä asiaa valmistelleen kansanedustaja Liisa Jaakonsaaren mukaan.

Liisan listassa oli poikkeuksellista se, että johtava oppositiopuolue uskalsi julkistaa oman säästölistansa ennen vaaleja. Tällaista vastuunkantoa nytkin kaivattaisiin. Aika näyttää uskaltavatko Keskusta, Perussuomalaiset , Vihreät ja Vasemmistoliitto tuoda oman listansa ennen vaaleja ja minkälaisella vastuullisuuden tasolla niitä listoja tehdään. Luonnollisesti myös hallituspuolueiden pitää tehdä oma listansa ennen vaaleja, vaikka ovatkin jo taloutta tasapainottaneet 6,5 miljardilla.

Mitä se Liisan lista sitten sisälsi? Itse asiassa sellaisia asioita, joista keskustellaan nytkin. Liisan listassa esitettiin mm. lapsilisien verottamista, opintotuen muuttamista harkinnanvaraiseksi, työttömyysturvan alentamista, asuntolainojen korkovähennyksestä luopumista ja veronalennusten kohdistamista työn verotukseen. Asian teki vaikuttavaksi se, että listalla oli monia asioita, jotka ovat perinteisesti olleet sosiaalidemokraateille herkkiä kysymyksiä.

Vastuunkannossa on kyse juuri siitä, että tosi paikan tullen nähdään metsä puilta. Jos tulot ei riitä menoihin, niin on joko saatava lisää tuloja tai leikattava. Ensi kaudella on tehtävä molempia. Hyvinvointiyhteiskunnan rönsyjä joudutaan karsimaan, jotta voidaan pitää kiinni tärkeimmistä: ilmaisesta koulutuksesta, laadukkaasta ja käyttäjälle kohtuuhintaisesta terveydenhoidosta, sekä arvokkaasta vanhuudesta kaikille.

Mitä enemmän talous kasvaa, sitä vähemmän on leikattavaa. Tärkeintä on siten talouskasvun aikaansaaminen ja työllisyysasteen nosto. Se edellyttää suomalaisen työn kilpailukykyyn parantamista. Nyt työikäisistä suomalaisista on töissä 68 prosenttia. Jos töissä olisi 74-75 prosenttia, kuten Ruotsissa, niin meillä ei olisi hyvinvointiyhteiskunnan rahoituskriisiä. Kaikki paukut on siis laitettava työpaikkojen lisäämiseen. Tästä aiheesta kirjoitin kesällä kirjan: ”Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi”. Se on minun Liisan listani.

 

Comments are closed.