Henna Tukiainen – Valmiudessa: Robotit ja freelancerit tulevat

Vuosi 2015 on alkanut työn teemalla. Brittilehti The Economist aloitti vuoden keskittymällä uuteen työhön. Myös Helsingin Sanomat referoi kirjoitusta. Suomen Itsenäisyyden juhlarahasto Sitra nosti työn muutoksen yhdeksi megatrendiksi, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA säikäytti robotisaatioluvuilla ja kaikki puolueet kampanjoivat eduskuntavaaleissa työn teemalla. Hyvä näin, sillä työ ja sen muuttuva luonne ansaitsee palstatilaa.

Mikä siinä työssä on sitten muuttunut?

Ei mikään, jos katsomme työn muutosta palkansaajien ja työnantajayritysten jaon mukaan. Perinteistä kokoaikaista työtä vakituisessa työsuhteessa tekevien palkansaajien ja työnantajana toimivien yritysten määrä on pysynyt koko 2000-luvun lähes ennallaan. Määräaikaisten työntekijöiden osuus on sen sijaan hieman vähentynyt, kun taas osa-aikaisten työntekijöiden määrä on lähes tuplaantunut. Suurin muutos piilee kuitenkin uudessa työn tekemisen kulttuurissa. The Economist puhuu valmiudessa -kulttuurista (on-demand), jossa globalisaatio ja digitalisaatio ovat muovanneet työn tekemisen ja teettämisen muotoja. Tällä tarkoitetaan teknologian, erityisesti mobiiliteknologian mahdollistamia palveluja, joita tuotetaan entistä suuremmille massoille, tavallisille ihmisille. Taksipalveluja, siivouspalveluja ja esimerkiksi majoituspalveluja, joiden hankkiminen edellyttää älypuhelinta, kuvetta tai bittejä.

Teknologian kehitys on uudistanut tuotantoa, työtä ja ammatteja kuitenkin jo ainakin 200 vuoden ajan. Teollistumisessa oli kyse samankaltaisesta ilmiöstä: yhteen tilaan koottiin joukko samaa työtä tekeviä ihmisiä. Tuottavuus kasvoi. Nyt sama myllerrys on käynnissä. Nokia oli aikaansa edellä sloganillaan Connecting People.

Me ollaan itsensä työllistäjiä kaikki

Kyse ei kuitenkaan ole vain palveluiden muutoksesta tai ihmisten yhdistämisestä. Robotisaatio ja automatisaatio on todellista totta. ETLA:n selvityksen mukaan jopa kolmannes suomalaisista työpaikoista uhkaa kadota. Etenkin keskipalkkaiset työpaikat ovat vähentyneet ja uhkaavat vähentyä edelleen. Kilpailun kiristyessä ja tuottavuuden parantuessa, myös perinteiset työsuhteen muodot muuttuvat. Puhutaan itsensä työllistäjistä, freelancereista ja vuokratyöntekijöistä. Ilmiö on voimistunut länsimaissa ja esimerkiksi Isossa-Britanniassa itsensä työllistäjien osuus on jo noin 15 prosenttia työvoimasta. Suomessakin itsensä työllistäjien osuus on selvässä nousussa. Heidän osuutensa työvoimasta on vasta noin kuusi prosenttia, mutta määrä on kaksinkertaistunut viimeisen 20-vuoden aikana. Myös vuokratyön käyttö on vakiintunut.

Muutoksella on aina kaksi puolta: fanit, jotka ovat innoissaan mukana ja vastustelijat. Uuden työn muodot sopivat erityisesti joustavuutta ja vaihtelua arvostaville, kun taas pysyvyyttä ja varmuutta arvostavat kärsivät. Jälkimmäinen ryhmä on todennäköisesti huolissaan kehityksestä. Jos oma työpaikka on uhattuna, eivät uberhyvät mahdollisuudet applikaatioiden maailmassa lohduta. Osa joutuu työllistämään itse itsensä, vaikka rooli tuntuisi luontevammalta tavallisena työntekijänä. Monesti tähän ryhmään kuuluvat edustavat sitä sukupolvea, jolloin teollisuus kukoisti ja hyvinvointivaltiota rakennettiin.

Sitten on se toinen ryhmä, joille pakkoyrittäjyys on vieras termi. He nauttivat vapaudesta ja joustavuudesta, eivätkä edes halua sitoutua yhteen työnantajaan. He ovat syntyneet pirstaleiseen maailmaan, jossa kaikki on mahdollista ja taksinkin saa tilattua kätevästi mobiilisovelluksella. Töitä tehdään silloin, kun niitä on. Tilastokeskuksen tuoreen selvityksen mukaan enemmistö itsensä työllistäjistä on tyytyväisiä työhönsä.

Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Suomessakin itsensä työllistyvien osuus kasvaisi entisestään. Määrä on kasvanut selvästi koko 2000-luvun, ja jos nuorten asenneselvityksiä on uskominen, se nousee edelleen. Suomalaisten nuorten suhtautuminen yrittäjyyteen on positiivisempaa kuin aikaisempien sukupolvien. Entistä useampi harkitsee yrittäjyyttä. Nuorille työn merkitys ja joustavuus osoittautuvat entistä tärkeimmäksi tekijäksi työpaikkaa valittaessa.

Jotain tarttis tehrä. Vai tarvitseeko?

Kaikki ammatit eivät kuitenkaan katoa työkartalta. Digitalisaatio ja freelancerismi tuo myös lukuisia mahdollisuuksia, esimerkiksi syrjäseuduilla asuville, kun entistä useammin työtä voidaan hoitaa verkkoyhteyden välityksellä. Uusi työkulttuuri tuo mahdollisuuden osa-aikaiselle työlle, esimerkiksi nuorelle, joka voi kätevästi hoitaa yrityksen sosiaalisen median aktiivisuutta ja tarjota koiran ulkoilutusapua samanaikaisesti. Tai äidille, joka haluaa palata lapsen syntymän jälkeen työelämään pikkuhiljaa.

Jatkossakin tarvitaan palveluja, sosiaalista vuorovaikutusta, hoitoa ja luovaa ajattelua. Poliitikkojen tehtävänä on luoda toimintaympäristö sellaiseksi, että se kannustaa työhön ja yrittäjyyteen. Rajat yrittäjänä toimimisen ja palkansaajana työskentelyn välillä hämärtyvät: jatkossa vuorottelu, ja jopa yhtäaikainen työ näiden kahden statuksen välillä, tulee olla mahdollisimman joustavaa ja kannustavaa.

Kun työ muuttuu, on muidenkin yhteiskunnan osa-alueiden muututtava. On huolehdittava niistä, jotka menettävät työnsä rakennemuutoksessa. On huolehdittava siitä, että sosiaali- ja terveyspolitiikka kulkee samaa tietä uuden työn kanssa. On huolehdittava siitä, että ihmiset voivat liikkua työn perässä. Lisäksi on huolehdittava siitä, että kouluttautuminen uusiin ammatteihin ja itsensä jatkuva kehittäminen on mahdollista tehdä ketterästi.

Koska työtä me tarvitsemme.

Henna Tukiainen
Sitra

 

Comments are closed.