Arto Satosen kampanjassa mukana: Elisa Kaaja

Arto viereisestä työhuoneesta käsin tarkasteltuna

Pyyteetön työ, asiantuntemus, omistautuminen ja avuliaisuus. Nämä ovat uskoakseni niitä syitä, minkä vuoksi lähdin jo vuosia sitten Arton matkaan. Uskoakseni ainakin osittain näiden ominaisuuksien vuoksi Arto on jo kolme kertaa raivannut tiensä eduskuntaan. Näiden ominaisuuksien vaikutusta ei varmasti voi myös vähätellä, kun Arto valittiin kuluvalla vaalikaudella Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.

Kun alkuvuodesta 2012 pyrin sittemmin tulevaan työpaikkaani Jan Vapaavuoren eduskunta-avustajaksi, minulta kysyttiin haastattelussa, että mitä mieltä olen Artosta. Totesin Arton olevan ystävä, tukija ja pyyteetön Pirkanmaan puolestapuhuja. Työmyyrä vailla vertaa. Ilmeisesti vastaukseni tyydytti, sillä jo seuraavalla viikolla aloitin melkein kaksi vuotta kestäneen työrupeaman Suomen Eduskunnassa.

Vastauksen seurauksena sain seurata lähes kaksi vuotta Arton matkaa viereisestä Pikku Parlamentin työhuoneesta käsin. Heti alusta asti kävi selväksi, että Artoa arvostettiin sekä muiden edustajien että myös meidän avustajien keskuudessa. Arto ei tehnyt itsestään numeroa, vaan panosti aina siihen, mikä edustajana olemisessa on tärkeintä – työn sisältöön. En suinkaan tarkoita, ettei Arto uskaltaisi puhua, päinvastoin. Hän nosti tuolloin, ja nostaa edelleen, esiin teemoja, jotka eivät ehkä ole niitä kaikkein ruusuisimpia, mutta kuitenkin välttämättömiä Suomen eteenpäin viemiseksi.

Tämä eteenpäin katsomisen taito ja tosiasioiden tunnustaminen olivat varmasti osasyynä myös Arton oman uran etenemiseen.

Kun Petteri Orpo siirtyi eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikalta Maa- ja metsätalousministeriöön, valittiin Arto yksimielisesti ryhmän uudeksi puheenjohtajaksi. Puheenjohtajiston ja erityisesti juuri puheenjohtajan asema ryhmän kannan muodostamisessa on merkittävä. Tämän vuoksi ryhmältä saatu yksimielinen tuki kertoo suoraan siitä, että kollegat luottavat Arton näkemyksiin ja kykyyn viedä ryhmän yhteistä viestiä eteenpäin.

Otettuaan puheenjohtajan pestin vastaan Arto otti samalla harteilleen suuren vastuun – suurimman eduskuntaryhmän luotsaamisen poliittisesti vaikeissa oloissa ei olisi ollut kenellekään helppoa, mutta Arto on suoriutunut tehtävästään ja lisääntyneestä vastuustaan erinomaisesti.

Hyvältä puheenjohtajalta vaaditaan kykyä johtaa ryhmää jämäkästi, kuitenkin huomioiden samalla muiden ryhmäläisten mielipiteet. Oman ryhmän lisäksi neuvotteluvälit muiden poliittisten ryhmien kanssa on elintärkeät politiikaksi nimetyllä taistelutantereella. Ilman neuvottelutaitoja ei tulosta synny. Hyvä puheenjohtaja kantaa myös aina viimekädessä vastuun. Juuri näitä periaatteita Arto on noudattanut kautensa aikana.

Kaiken kaikkiaan totesin alussa Arton olevan ystävä, tukija ja pyyteetön Pirkanmaan puolestapuhuja. Yhteisen eduskunnassa vietetyn ajan ja ryhmän puheenjohtajan pestin jälkeen voin todeta, että kuva Artosta on entisestään kirkastunut – Arto on edellä mainittujen lisäksi aikaansaava ajattelija, jonka kokemuksesta on varmasti hyötyä tulevaisuuden taistossa, jossa Suomesta ja Pirkanmaasta tehdään entistä parempia paikkoja elää ja kehittyä.

Elisa Kaaja
Helsinkiläistyvä sastamalalainen
ex-kansanedustajan avustaja
YTM

 

Comments are closed.