Arto Satosen kampanjassa mukana: Sami Sandelin

Ammattiyhdistysliikkeen tarkastelua

Kun puhutaan Suomen valtion velkaantumisesta, niin esiin nousee monia erilaisia syitä ja ratkaisuja. Syyt ja ratkaisut vaihtelevat ihmisten aseman ja katsontatavan mukaan. Yleensä siitä olemme samaa mieltä, että syitä on useampia ja ratkaisut eivät ole helppoja. Kun toiseen suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää. Näkemykseni mukaan kuitenkin pitkällä aikavälillä yritysten hyvinvointi, talouskasvu ja yhteiskunnan hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.

Otan nyt tarkasteluun ammattiyhdistysliikkeen, jolla on tässä laman sopassa myös iso lusikkansa pelissä. Mielestäni ay-liikkeen toimien ja toimettomuuden takia olemme syvemmällä lamassa, kuin olisimme ansainneet. Ay-liikkeellä on Suomessa poikkeuksellisen vaikutusvaltainen asema. Vahva asema yleensä tarkoittaa myös isompaa vastuuta. Omien jäseniensä etujen ajaminen vaikuttaa varmasti koko yhteiskuntaamme. Palkkakehitys on ollut Suomessa todella vahvasti nousujohteista niin yksityisellä, kuin julkisellakin sektorilla. Se on ollut yksi iso tekijä yritystemme kilpailukyvyn laskuun ja sitä kautta työpaikkojen katoamiseen. Vai olenko väärässä jos sanon paperiliiton toimien olleen yksi syy paperitehtaiden alasajoihin? Todellisuudessa siis ay-liike ajoi etuja ja palkankorotuksia, jotka lopulta kurjistivat koko yhteiskuntaamme. Tarkoitus se ei varmasti ollut. Näyttää kuitenkin, että ay-liikkeen taholta tarvittavat toimet tulevat vasta kun se on jo myöhäistä, jos silloinkaan. Pidän tähän syynä ay-liikkeen lyhytnäköisyyttä. Jäseniensä etuja ajaessaan ay-liikkeen pitäisi mielestäni ajatella ratkaisujensa vaikutuksia pidemmällä aikavälillä ja myös enemmän niiden yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Sitä kuuluisaa vastuunkantoa emme ole ay-liikkeeltä tämän vuosia kestäneen laman aikana juuri nähneet. Laman torjuntakeinoja, eli oikeastaan koko yhteiskunnan kannalta positiivisia ratkaisuja, viime vuosina ovat olleet vain eläkeuudistus ja maltillinen palkkaratkaisu. Palkkakehitys tosin pitää olla jatkossakin todella maltillista ja eläkeuudistus olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Suomen ay-liikkeen pitäisi myös ottaa mallia monen muun maan ay-liikkeistä, jotka ovat heti pidemmän laskusuhdanteen alettua alkaneet tarpeellisiin ja merkittäviin toimiin. Mitä muuta ay-liikkeen sitten pitäisi tehdä? Yksi sellainen ikävä, mutta välttämätön päätös Suomen kohdalla olisi viikkotyöajan nosto 40 tuntiin. Toiseksi, pitäisi alkaa noudattamaan lakia ja lopettaa laittomat lakkoilut, joita 90% lakoista on. Niistä aiheutuu yrityksille ja yhteiskunnalle tarpeettoman suuri lasku vuosittain. Kolmanneksi, koeaikaa pitäisi yksityisellä sektorilla nostaa vähintään kuuteen kuukauteen julkisen sektorin tavoin. Kaikkia erilaisia joustavuutta lisääviä toimia pitäisi tehdä, kuten esimerkiksi lisätä paikallista sopimista.

Palkoista ja eduista voidaan aina neuvotella uudestaan, kunhan laskusuhdanteesta päästään taas kasvu-uralle. Myös valtio voisi kompensoida menetettyjä etuuksia laskemalla ansiotulon verotusta kaikissa tuloluokissa. Jos ay-liike ei pysty toteuttamaan mitään merkittäviä ratkaisuja nyt kun alkaa olla viimeinen tilaisuus, niin hallituksen pitää tehdä päätökset ilman ay-liikkeen tukea. Loppujen lopuksi se on myös liikkeen jäsenten etu.

Työelämä ja työmarkkinat ovat muuttuneet valtavasti ay-liikkeen olemassaolon aikana ja mielestäni ay-liike ei ole pysynyt muutoksessa mukana. Mielestäni ay-liikkeen tarkoituksena tämän päivän Suomessa pitäisi ennemminkin olla uusien työpaikkojen syntymisen tukeminen ja vanhoista työpaikoista kiinnipitäminen, kuin jääräpäisesti kohtuuttomien etuuksien ja palkankorotuksien ajaminen. Vahva ammattiyhdistysliike on koko kansan etu, kunhan sen päämäärät ja toimintatavat ovat oikeita.

Sami Sandelin
Lähettämötyöntekijä
Saarioinen Oy

 

Comments are closed.