Arto Satosen kampanjassa mukana: Jari Andersson

Kuntapäättäjä ja veronmaksaja herätys!

Vuoden 2015 alusta työttömyysturvalakia muutettiin kunnan ja valtion rahoitusosuuksien osalta siten, että kunta maksaa työttömyyden perusteella maksetusta työmarkkinatuesta 300 päivän jälkeen 50% ja tuhannen päivän jälkeen 70%. Aikaisemmin maksuvelvoite alkoi 500 työmarkkinatukipäivän jälkeen kuntaosuuden ollessa 50%. Lain työllistymistä edistävistä monialaisista palveluista oli tarkoitus parantaa kuntien mahdollisuuksia työllisyyden hoidossa.

Vuonna 2013 työvoimahallinto muutti toimintatapojaan siten, että kasvokkain palvelu väheni ja työttömät työnhakijat ohjattiin verkko- ja puhelinpalvelujen piiriin. Työvoimahallinnon rakenteelliset uudistukset ovat huolestuttaneet kuntia koko uudistuksen ajan.

Pirkanmaan reuna-alueilla on vain muutama asiantuntija, jotka käytännössä hoitavat alueen työnhakijoiden palveluja. Koko ajan on työntekijäresurssia siirretty keskusalueelle. Tiedustelen, mitä hyötyjä on saavutettu uudistusten jälkeen. Miten asiakasvirrat ovat kehittyneet ja minkälainen vaikutus uudistuksilla on ollut työttömyyden kestoihin?

Miten nykymuotoinen rakenteellinen uudistus on taannut lakisääteisten tehtävien hoidon? Julkinen työvoima- ja yrityspalvelulaki edellyttää, että työttömille työnhakijoille laaditaan työllistymissuunnitelmat. Kuntien vastuulle siirtyviltä pitkäaikaistyöttömiltä taitaa nuo suunnitelmat puuttua. Useimmille heistä ei viimeisen kahden vuoden aikana ole TE-palveluja tarjottu. Koko tämä palveluja vaille jääneiden työttömien joukko on nyt siirretty kuntien vastuulle ja kuntien maksettavaksi.

Kunnille ei siirretty senttiäkään rahaa palveluiden järjestämiseksi. Aktivointiehto asiakkaille säilyi 500 päivässä, vaikka kuntien maksuosuus alkaa 300 päivän jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kunnilla ei ole mitään keinoa työttömän aktivoitiin.

Kunnat eivät ole varautuneet tähän muutokseen. Sastamalan kaupunki on jo vuosia järjestänyt työttömille muitakin, kuin lakisääteisiä palveluja. Aktiivisista toimenpiteistä huolimatta maksuosuuden piiriin tuli nyt kerralla yli 100% lisäys. Tämä on kuntatalouden näkökulmasta merkittävä lisämenoerä. Näinä talouden aikoina muutos saattaa katkaista kamelin selän.

Yksi asia ihmetyttää myös. Työvoimahallinnolle on osoitettu korvamerkitty rahoitus +300 päivää työttömänä olleiden palveluiden järjestämiseksi (esim. koulutus, työkokeilut, palkkatuki, jne.). Miten TE-toimisto aikoo hoitaa asiakkaan ohjauksen palveluiden piiriin, kun puuttuu suunnitelmat ja kasvokkain tapahtuva palvelu. Miten auttaa asiakasta, jos häntä ei tapaa tai tee suunnitelmaa? Yksinkertaisesti, TE-hallinto ei tiedä asiakkaittensa tilannetta. Tilanne olisi sama, kuin sisätautiosastolla olisi potilaita, joita lääkäri ei tutkisi. Verkkopalveluiden kautta potilas kertoisi lääkärille oireen. Kukaan ei selvittäisi oireen syytä.

Toimi on nerokas valtion kannalta. Työttömyyden hoito sanktiomaksuineen on nyt kunnilla. Velvoitteiden täyttämiseen kunnalle ei annettu keinoja eikä rahaa. Henkilöstö sekä palveluiden hankintaan liittyvät taloudelliset resurssit jäivät työvoimahallintoon. Syyllistämättä vähäisimmässäkään määrin TE-hallinnon työntekijöitä, voi operatiiviselta johdolta kysyä, onko tässä unohtunut palvelujen käyttäjä, työtön työnhakija. Hämmästelen, miksi miten on mahdollista, ettei Kuntaliiton edunvalvonta ole tätä merkittävää epäkohtaa nostanut esiin.

Valtakunnallisesti TE-hallinnon uudistustyön vaikutusten arviointi on annettava riippumattomalle selvittäjälle ja nopeasti tehtävä johtopäätökset. Suurin kärsijä TE-hallinnon on juuri palveluja käyttävä työtön. Toisena kärsijänä on veronmaksaja.

Nyt, kun julkisen sektorin rakenteita uudistetaan, olisi eduksi se, että jokainen aamulla töihin mennessään muistaisi, että hän on asiakasta varten, eikä asiakas häntä varten.

Samaan aikaan, kuin normien purku käynnistetään, tulee pikaisesti selvittää nykymuotoisen työvoimahallinnon uudelleen järjestäminen.

Jari Andersson
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja
Sastamalan kaupunki

 

Comments are closed.