Työn kilpailukyky kuntoon

Vuonna 1987 Suomessa asui 4,9 miljoonaa ihmistä ja töissä oli 2,3 miljoonaa. Tänään Suomessa asuu 5,4 miljoonaa ihmistä, mutta työssäkäyviä on edelleen 2,3 miljoonaa. Työllisyysasteemme on 67,2 prosenttia, eli kaksi kolmesta työikäisestä ja -kykyisestä on töissä, kun Ruotsissa töissä on kolme neljästä.

Alhaisesta työllisyyden tasosta seuraa kaksi ongelmaa. Ensinnäkin verotulot eivät riitä hyvinvointipalveluiden kestävään rahoitukseen, vaan palveluita ylläpidetään velaksi.

Toiseksi liian moni uhkaa syrjäytyä yhteiskunnasta. VATT:n arvion mukaan jo yli satatuhatta suomalaista on vaikeasti työllistyviä, eli käytännössä jäämässä pysyvästi ulos työmarkkinoilta.

Ensimmäinen korjattava asia on kustannuskilpailukykymme, joka on romahtanut suhteessa Saksaan ja Ruotsiin. Tehokkaita työtunteja ja molemminpuolista joustoa tarvitaan lisää. Vientisektori vastaa lähes puolta kansantalouden tuloista, joten suomalaiset tuotteet ja palvelut on saatava maailmalla kaupaksi. Se onnistuu vain kilpailukykyä parantamalla.

Tarvitaan äärimaltillinen palkkaratkaisu, johon voidaan kytkeä ostovoimaa turvaavat tuloveron kevennykset, mikä edesauttaa palvelualojen työllisyyttä kotimaassa.

Jokaisen työttömän polku takaisin työelämään on yksilöllinen. Siksi kaikki väylät on käytettävä. Työn tekemisen ja työn teettämisen pitää aina olla Suomessa kannattavaa. Yksinyrittäjiä on Suomessa 170 000. Uusillekin on tilaa, jos arvonlisäveron alarajaa nostetaan ja yrittäjän sosiaaliturvaa parannetaan. Yrittäjänä itsensä työllistäminen on jatkossa realistinen vaihtoehto yhä useammalle.

Enintään neljä kymmenestä yksinyrittäjästä palkkaa Suomen Yrittäjien selvityksen mukaan ulkopuolista työvoimaa. Ensimmäisen vieraan työntekijän palkkaamisen helpottaminen esimerkiksi työn sivukuluja määräaikaisesti alentamalla voisi siten tuoda merkittävästi lisää työpaikkoja. Nuoria voidaan auttaa työelämään muuttamalla oppisopimuskoulutus koulutussopimukseksi, jossa korvaustaso nousee osaamisen kehittymisen myötä.

Hyvin tärkeää on se, että työttömän kannattaa aina ottaa lyhytkin työsuhde vastaan. 300 euron suojaosuus on askel oikeaan suuntaan. Myöskin on lyhennettävä viivettä, jonka lyhytaikaisen työn vastaanottaminen tuo ansiosidonnaisen päivärahan maksuun. Ylipäätään ansiosidonnaisen työttömyysturvan pitäisi olla nykyistä parempi, mutta lyhyempi. Samalla aktiivitoimet pitäisi aloittaa viimeistään 300 päivän jälkeen, jotta valuma pitkäaikaistyöttömyyteen estetään. Moni haluaa antaa panoksensa yhteiseksi hyväksi ja siihen on annettava tilaisuus.

Suomalainen hyvinvointi on luotu työllä. Luterilainen työn etiikka, jossa jokainen hoitaa vastuullisesti oman sarkansa on ollut suomalaisuuden ydin. Meillä jokaisella on vastuu itsestämme ja läheisistämme. Yhdessä huolehdimme niistä, joiden omat voimat eivät riitä. Tältä pohjalta meidän on rakennettava myös tulevaisuus.

 

Comments are closed.