Arto Satosen viikkoviesti – viikon aiheina talouden arviointineuvoston ja OECD:n Suomen maaraportti.

Arvoisa lukija,

 

Eduskunnan istuntokausi alkaa tiistaina, mutta takana on kyllä poliittisesti kiireinen tammikuu. Pöydällä on todella paljon isoja asioita. Yhteiskuntasopimusta yritetään viidennen kerran, rajavalvonnasta neuvotellaan Venäjän kanssa ja selvitysmies Tarasti julkisti oman ehdotuksensa maakuntauudistuksesta. Sotevalmistelut ovat käynnissä sekä ministeriöissä, että maakunnissa.

 

Myös maailmalla tapahtuu. USA:n presidentinvaalit  käynnistyvät maanantaina esivaaleilla Iowassa ja Saksassa hallituskoalition sisällä on jatkuvaa keskustelua turvapaikkapolitiikan linjauksista. Iso-Britannia valmistautuu äänestämään Brexitistä ehkä jo keväällä ja neuvotteluja käydään komission kanssa asiakysymyksistä juuri nyt. Tanska ja Norja ovat kiristäneet turvapaikkapolitiikkansa merkittävästi.

 

Olen ollut mukana politiikassa työkseni 13 vuotta, enkä muista olleen aikaa, jolloin yhtä paljon isoja asioita tapahtuu kotimaassa ja maailmalla. Johtopäätös kaikesta tästä on se, että me voimme vaikuttaa lähes kaikkeen siihen, mitä ympärillämme tapahtuu. Ne asiat kannattaa kuitenkin ratkaista järkevästi, jotka ovat Suomen omissa käsissä. Lisäksi kahdenväliset keskustelut Venäjän kanssa toimivan rajan säilyttämiseksi ovat välttämättömiä.

 

Näihin kaikkiin edellä mainittuihin aiheisiin tulen palaamaan viesteissäni kevään mittaan.

Tässä viestissä keskityn nyt vain talouteen, koska yhteiskuntasopimusneuvottelut ovat jälleen kerran kriittisessä vaiheessa ja saimme viime viikolla OECD:n ja arviointineuvoston kommentit taloustilanteesta.

 

OECD ja Arviointineuvosto : Finanssipolitiikan viritys kohdallaan

 

Varsin pienelle huomiolle julkisessa keskustelussa on jäänyt talouden päälinja. Sekä OECD, että kotimaisista taloustieteilijöistä koostuva arviointineuvosto pitivät finanssipolitiikan perusviritystä oikeana. Tämä siis tarkoittaa ohjelmaa julkisen talouden tasapainottamista ja säästöpäätöksissä suhteessa velkaantumiseen. Tämä on kaiken perusta. Nyt Suomi velkaantuu 5,5 miljardia vuodessa eli käytännössä lainaamme vuonna 2016 joka kymmenen palveluihin ja tulonsiirtoihin käytetyn euron maailmalta.

 

Hallituksen peruslinjausta pidetään kuitenkin hyvänä, koska se pitää julkisen sektorin velkaantumisen hallinnassa, mutta ei myöskään kiristä taloutta liikaa. Jos velkaa ei otettaisi lainkaan, niin leikkausten pitäisi olla vielä paljon kovempia ja ne söisivät kotimaista kysyntää, sekä talouskasvua. Toisaalta talouden tasapainottaminen pidemmällä ajalla, kuten Vihreät ovat esittäneet, saattaisi johtaa julkisen velan ja velanhoitokulujen huomattavaan nousuun, mikä pakottaisi myöhemmin leikkaamaan vielä paljon rajummin.

 

OECD on talouden kilpailukyvyn välttämättömästä kohentamisesta täysin samaa mieltä hallituksen kanssa. Arviointineuvosto tukee hallituksen tekemää veronkevennystä pienempiin työtuloihin, mutta epäilee kilpailukykypaketin toimivuutta. Heidän kritiikkinsä ei kuitenkaan kohdistu ehdotuksiin sinänsä, vaan mahdolliseen rauhattomuuteen työmarkkinoilla ja leikkausten hinnoittelemiseen myöhemmin työmarkkinaneuvotteluissa.

Tämä voi olla totta, mutta se ei olekaan yhteiskuntasopimuksen idea.

 

Yhteiskuntasopimuksen idea nimenomaan on, että työllisyys käännetään nousuun yksikkötyökustannuksia pienentämällä ja se toteutuu, kun kilpailukykypakettiin yhdistetään äärimaltillinen palkkaratkaisu. Idea ei siis olekaan, että kilpailukykypaketin hyöty syötäisiin palkankorotuksilla. Jos tällaista paketista kyetään nyt sopimaan, niin työllisyys lähtee kasvuun ja julkisen talouden rahoituspohja vakaantuu.

 

Molemmissa raporteissa heitetään ajatuksia myös veropolitiikan muutoksista. On hyvä huomata, että merkittävä muutos hallituksen nykylinjaan olisi ainoastaan yleisen ALV:n korottaminen tai alimpien ALV-kantojen korottaminen. Jos näillä rahoitetaan kilpailukyvyn parantamista, niin se tehdään pienituloisten, pienten palvelualan yrittäjien ja palvelualojen työntekijöiden työpaikkojen kustannuksella. Rasitus kohdistuisi paljon tasaisemmin ja oikeudenmukaisemmin kokoaikatyötä tekevien työaikaa pidentämällä.

 

Korkeakoulujen säästöt saavat arvostelua osakseen ja ne ovat kieltämättä ikävät. Mittaluokka on kuitenkin se, että kun vuonna 2015 korkeakoulujen ja Suomen Akatemian rahoitukseen käytettiin 3,1 miljardia euroa, niin vuonna 2019 niihin käytetään 3,0 miljardia euroa. Tulevaisuus on kuitenkin korkeassa osaamisessa, joten kilpailukyvyn paranemisen kautta saatava liikkumatila julkiseen talouteen on käytettävä koulutuksen hyväksi.

 

Voit tutustua tarkemmin arviointineuvoston ja OECD:n raportteihin näistä linkeistä:

OECD:n maaraportti Suomesta: http://www.oecd.org/eco/surveys/Overview-OECD-Finland-2016.pdf

 

Talouden arviointineuvoston raportti: http://www.talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/images/docs/economic_policy_council_report_2015.pdf

 

 

Hyvää viikonloppua!

 

Arto

 

Ps. Tervetuloa Satosen Sumpeille Tampereen kauppahalliin Anittaan maanantaina klo 10!

 

Comments are closed.