Arto Satosen viikkoviesti – viikon aiheena 80-luvun vertailu nykyaikaan

Arvoisa lukija,

 

Eilen oli yksi henkilökohtainen vedenjakaja, kun tuli 50 vuotta täyteen. Päivä sujui eduskunnassa normaalisti työn merkeissä, juhlan on aika on sitten vasta huomenna Sastamalan Vexve-areenalla klo 15 alkaen. Tervetuloa kahville ja katsomaan SM-liigan lentopallo-ottelua VaLePa- Rantaperkiön Isku. Tampereella olen maanantaina klo 10 kahvila Anitassa perinteisten Satosen Sumppien merkeissä, tervetuloa sinnekin!

 

Vuosipäivä on sellainen asia, että se saa pohtimaan elämää pidemmällä perspektiivillä. Kun kaikkea ei millään muista, niin on hyvä kun aikaisempia tapahtumia on arkistoitu. Erinomaisen hyvät arkistot siitä mitä Sastamalassa on tapahtunut löytyy Tyrvään Sanomilta, jossa kaikki lehdet vuosikymmenien takaa ovat tallessa.

 

Minua ei kiinnostanut se mitä tapahtui 1966, koska siitä minulla ei ole muistikuvia. Sen sijaan minua kiinnosti se millainen kotikaupunkini ja Suomi oli silloin kuin vartuin aikuiseksi. Sen vuoksi kävin lukemassa kaikki ylioppilasvuoteni 1985 Tyrvään Sanomat.

 

Lukemisesta aukesi monia mielenkiintoisia asioita. Kevyemmältä puolelta voi todeta, että lentopallo oli iso asia kotiseudulleni silloinkin, mutta vuonna 1985 VaLePa putosi SM-liigasta, kun se nyt tavoittelee SM-kultaa. Siinä asiassa on siis menty pitkä askel eteenpäin. Yhteiskunnallisissakin asioissa oltiin paljon nykymenoa jäljessä, esimerkiksi luokkakoko oli paljon nykyistä suurempi.

 

Suurin ero nyky-yhteiskunnan ja 80-luvun puolivälin Suomen välillä oli työllisyydessä. Työttömyysprosentti Sastamalan alueella oli tuolloin 3-4 prosenttia. Tyrvään Sanomissa oli useita ilmoituksia, joissa monet teollisuusyritykset hakivat kymmenittäin lisää työvoimaa. Toki meillä on aivan viime aikoinakin haettu kymmeniä ihmisiä töihin Vanerille ja sähköbussien valmistukseen, mutta kokonaisuudessa on iso ero.

 

80-luvun lopulla lähes kaikki olivat töissä. Toki työn tuottavuus oli heikkoa ja siksi niitä työpaikkoja niin paljon olikin. Elettiin aikaa ennen digitalisaatiota ja globaali kilpailu ei pakottanut tehostamaan toimintoja, kuten nykyisin. Ihmisten varallisuus oli toki selvästi alempaa kuin nyt, onhan Suomi globalisaatioaikakauden suurimpia voittajia. Osallisia oli kuitenkin enemmän ja siitä olisi otettava opiksi. Tällä hetkellä liian moni jää kokonaan työelämän ulkopuolelle ja siitä seuraa surullisia elämäntarinoita.

 

Johtopäätös on, että meidän on kyettävä uudistamaan työmarkkinoita ja sosiaaliturvaa siten, että mahdollisimman moni pääsisi antamaan oman panoksensa yhteiseksi hyväksi. Jos kokoaikaista työtä ei löydy kaikille avoimista työmarkkinoilta, niin tarpeellista tehtävää on varmasti vapaaehtoistyössä ja auttamistyössä. Järjestelmän on vaan toimittava niin, että niitäkin töitä kannattaa tehdä.

 

Toinen lehdistä silmäänpistävä asia on terveydenhoito. 80-luvun puolivälissäkin uudistettiin terveydenhoitoa ja terveyskeskusta laajennettiin Vammalassakin. Siitä ajasta lääketiede on mennyt valtavasti eteenpäin. Samalla ihmisten elinikä on noussut useilla vuosilla. Yhä useampiin sairauksiin kyetään antamaan parantavaa hoitoa. Nyt sote-uudistus on siinä vaiheessa, että asioita jälleen järjestellään uudelleen. Vaativin hoito keskittyy väistämättä, jotta voidaan hyödyntää paras mahdollinen asiantuntemus. Sitä vastoin päivittäin tarvittava hoito on jatkossakin saatava läheltä.

 

Suurin ero kuitenkin oli henkisessä ilmapiirissä. 80-luvun puolivälin lehdistä käynyt vire oli positiivinen ja eteenpäin katsova. Tästä on tässä ajassa oppimista. Urheilutermein sanottuna Suomi oli silloin nousemassa 2.divarista ykkösdivariin, kun viime vuosina on pudottu liigasta ykkösdivariin. Valtaosa asioista on silti paljon paremmin kuin neljännesvuosisata sitten, mutta tulevaisuuteen ei uskota yhtä vahvasti. Tätä voidaan parantaa sillä, että osallisuutta lisätään. Kun ihmiset näkevät omassa elämässään tien eteenpäin; kokevat tekevänsä hyödyllisiä ja tarpeellisia töitä ja tehtäviä, niin myös koko kansakunnan henkinen tila kääntyy. Tämän minulle vanhat Tyrvään Sanomat opettivat.

 

Hyvää viikonloppua toivottaen!

 

Arto

 

Comments are closed.